Kuuden tunnin kiljuvien kakaroiden ja ahtaan jalkatilan jälkeen saavuimme Teneriffalle. Enää muutama lentomatka ja bussimatka, sekä myös señor Miguelin Opelixin ahdas takapenkki oli meidän ja tuntemattoman kohteemme välissä. Miguelin Opelixin takapenkiltä näimme saaren pääkaupungin Puerto del Rosarion. Kaupunki näytti uskomattomalta, mutta kun señor Miguel ajoi risteyksen ohi suoraan, naamamme vääntyivät takaisin peruslukemille. Jokaisen pikkukylän kohdalla kuului syvä huokaus, mutta kun kysyimme Miguelilta, "Onko tämä meidän kaupunkimme?", johon Miguel vastasi myöntävästi, pääsi takapenkiltä yksi tai usempi maskuliininen kiljaisu. Sama virne naamalla jatkui sen aikaa kun näimme kämppämme jotka olivat paljon enemmän kuin odotimme.

PERJANTAI 7.11

Perjantai aamuna lähdettiin Miguelin kyydillä ajamaan, n. 15km Corralejosta, Lajares nimiseen kylään. Joimme paikallisessa kahvilassa Cafe con lechet, jonka jälkeen paikalle saapuivat työnantajamme Miguel ja Marco. Siinä sitten sovittiin että Roni ja Jari lähtee Miguelin mukaan, ja Janne ja Aleksi menee Marcon mukaan. Molemmilla on työmaa Lajaresissa, mutta Marcolla on työmaa myös n. 5km Lajaresista. 

VIIKONLOPPU

Viikonloppuna kierreltiin kauppoja ja käytiin syömässä parissa ravintolassa. Näyteikkunat näyttivät liian olivat liian houkuttelevia ja putiikit liian halpoja. Ravintolat oikein kutsuivat syömään ja me vastasimme kutsuun hymyssä suin. Sunnuntaina kaikki varmasti huomasivat ettei tämäkään paikka ihan ilmainen ole. Lauantaina käytiin BananaTerrazella katsomaan FC Barcelonan peli. Jari ja Janne kävi lenkkeilemässä ja katseleen bussiaikataulut. 

Ensimmäiset työpäivät (Jari & Roni)

Maanantai aamuna kello pirahti aurinkoisessa Corralejossa kahdeksan molemmin puolin. Pikainen aamupala, patongin pätkä reppuun parin vesipullon kera ja juosten linja-autoasemalle. Auto tuli ajoissa joka yllätti ainakin allekirjoittaneen suuresti. Hypähtävä askel pois bussista 9:30 ja bongasimme työnantajamme autot kahvilan parkkipaikalla. Janne ja Allu hyppäs saksan pojan takapenkille ja me jäimme odottelemaan miguelia jota ei näkynyt missään. Puoliskotunnin odottelun jälkeen Miguel saapui paikalle ja valkeni ettei ollut hakemassa meitä vaan hoitamassa bisneksiään. Pääsimme kumminkin miguelin kyydillä työmaalle ja toivotimme kaikille hyvät huomenet. Ensimmäinen päivä oli siivouspäivä. Miguel opasti meidät alkuun ja kertoi että paikan ainut englannin kielen taitaja ( suomessa seitsemäsluokkalaiset puhuvat yhtä hyvin kyseistä kieltä) Ricardo kertoo meille päivän mittaan lisää tekemistä. Suuren jätekasan kerättyämme meidän tutor miguel päräytti paikalle Aleksin ja Jannen kanssa joiden päivä oli jo pulkassa. Tutorimme vaihtoi pari sanaa Ricardon kanssa jonka jälkeen käski meidän hypätä autoon. Autossa miguel sanoi että on parempi kun kuljemme samoilla busseilla ja teemme saman pituiset päivät. 

     Toisena päivänä emme odotelleet pomoamme vaan kävelimme pysäkiltä työmaalle. Pääsimme oikeisiin töihin ja aloimme aamulla keräämään kiviä seinää varten. Teimme töitä parin marocolaisen kanssa jotka eivät puhuneet sanakaan englantia. Miguel tuli paikalle hieman tulkkaamaan ja kertoi minkälaista seinää olemme rakentamassa. Kaksi kiviseinää ja laastia väliin ,kuinka yksinkertaista rakentaminen onkaan. Päivän lopuksi löysimme tiemme oikeaan bussiin ja pääsimme kämpälle jossa innokkaimmat kokit pääsivät vauhtiin makaronin ja jauhelihan kimppuun.

Ensimmäinen työpäivä (Aleksi & Janne)

Bussista hyppäsimme Marcon pakun perälle ja jätimme toiset odottelemaan pomoaan.Menimme Marcon kyydillä työmaalle. Saimme kypärät, huomioliivit ja työkäsineet. Työmaalla oli meidän lisäksi kolme muuta työntekijää, harmikseen kukaan heistä ei puhunut englantia.. Marco antoi meille homman mikä oli ottaa tönärit pois jotka laitoimme tiettyyn koriin joka piti palauttaa samana päivänä sinne mistä ne oli vuokrattu. Sen jälkeen oli kuuma ja hiki suomipojalla. sen jälkeen söimme eväät jotka olimme tehneet aamulla ennen töihin lähtöä ja joimme tietysti paljon vettä Hommat jatkuivat perus siivouksella ja työpäivä alkoi pikkuhiljaa olla purkissa. Lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä vartin yli, koska luulimme että bussi tulee puolelta, mutta olimme väärässä... Onneksi señor Miguel ajoi ohi ja huomasi meidät istumassa pysäkillä. Hän kääntyi liikenneympyrästä takaisin päin ja tuli juttelemaan meille. Selvisi että bussi on jo mennyt ja toista joutuu pahimillaan oottamaan useita tunteja. Miguel otti meidät kyytiin ja ajoimme Ronin ja Jarin työmaalle katsomaan poikia. Miguel oli sitä mieltä, että poikien työpäivä ei saisi olla puoli viiteen asti, joten Miguel otti ohjat käsiin ja otti myös Ronin ja Jarin kyytiin ja lähdimme puottamaan Corralejoa päin hotelille.

Toinen päivä:
Aamulla kävelimme työmaalle ja Marco kertoi meille homman jota tehdä. Aloimme laittamaan vesieristettä uima-altaan ulko pintaan. Tutuistuimme myös ruotsalaiseen LVI-ammattilaiseen joka työskenteli uima-altaan vesitekniikan kanssa. Keskustelimme hänen kanssaan ja hän opetti meille hieman espanjaa. Vesieristimme sokkelin pinnat ja taas yksi työpäivä pulkassa. Tällä kertaa lähdimme kävelemään pysäkille ajoissa ja ehdimme oikeaan bussiin.